Projekti 705

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Projekti 705 Lira
Nato: Alfa
Luokan alus
Luokan alus
Tekniset tiedot
Uppouma 2 800 t (pinnalla)
3 680 t (sukelluksissa)
Pituus 81,4 m
Leveys 9,5 m
Syväys 7,0 m
Koneteho 2 ydinreaktoria 45 000 shp
Nopeus 43-45 solmua
Miehistöä 31 upseeria
Aseistus
Meritorjunta 6 x 533 mm torpedoputkea

Projekti 705 "Lira" (Nato-raportointinimi Alfa) oli Neuvostoliiton laivaston seitsemän ydinsukellusveneen muodostama alusluokka. Veneet olivat titaanisen runkonsa ansiosta nopeimpia ja syvimmälle sukeltavia aluksia.

Projekti aloitettiin 1957, jolloin oli tarkoituksena rakentaa pieni, 1 500 tonnin, vaikeasti havaittava ja nopea hyökkäyssukellusvene, jossa olisi automaation ansiosta pieni miehistö. Voimanlähteenä oli nestemäisellä metallilla jäähdytetty reaktori. Vuonna 1963 veneen uppoumaa kasvatettiin 2 300 tonniin ja miehistön määrä tuplaantui.

Sudomekh Leningradissa alkoi 1965 rakentaa prototyyppiä projekti 661 "Antšar" (Nato-raportointinimi Papa), joka valmistui 1972. Se saavutti raporttien mukaan 44,7 solmun nopeuden (82,8 km/h) ja sukelsi 800 metriin. Tämä aiheutti paniikkia lännessä ja johti mm. Britannian Spearfish-torpedon, Yhdysvaltain Mk. 48 ADCAP:n ja Sea Lance -ohjuksen kehittämiseen. Prototyyppi kuitenkin vaurioitui kokeissa ja romutettiin niiden päätyttyä.[1]

Jatkuvaksi huippunopeudeksi tuli 41–42 solmua, johon vene kiihtyi minuutissa. Se myös kääntyi 180 astetta 40 sekunnissa. Ohjattavuus oli parempi kuin useimmilla sen ajan torpedoilla. Suurimmilla nopeuksilla vene oli kuitenkin erittäin äänekäs ja helposti havaittava. 20–25 solmuun asti sen havaittavuus oli samantasoinen kuin dieselkäyttöisillä sukellusveneillä. Veneiden korkea automaatioaste mahdollisti 31 hengen miehistön, vaikka ydinsukellusveneillä yleensä oli 120–160 hengen miehistö.

Nestemäisellä metallilla jäähdytetty reaktori osoittautui erittäin epäluotettavaksi. Vuonna 1972 K-377:n reaktori tuhoutui, kun se sammui merellä ja metalli jähmettyi kanaviin. Vuonna 1982 K-316:n reaktori tuhoutui, kun lämmitysjärjestelmä kytkettiin pois. Veneisiin rakennettiin lämmitysjärjestelmä, joka toi reaktoriin tulistettua höyryä reaktorin ollessa sammutettuna satamassa. Ratkaisu ei ollut tyydyttävä ja reaktori oli pidettävä päällä myös satamassa ollessa. Neljä luokan venettä menetettiin reaktorionnettomuuksien vuoksi. Yhtään merimiestä aluksille ei kuitenkaan kuollut.

Projekti 705:n ensimmäinen vene valmistui Leningradista Amiraliteetin telakalta ja otettiin käyttöön 1977. Kaikkiaan veneitä rakennettiin seitsemän, joista viimeinen valmistui 1983. Kaikki sijoitettiin Pohjoiseen laivastoon.

Projektin 705 sukellusveneet[2]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Palvelukseen Kohtalo[3]
K-3 Severodvinsk 29. maaliskuuta 1967 4. huhtikuuta 1976 12. joulukuuta 1977 nimetty 3. kesäkuuta 1992 B-123:ksi
poistettu palveluksesta 31. heinäkuuta 1996
K-64 Leningrad 2. kesäkuuta 1968 22. huhtikuuta 1969 31. joulukuuta 1971 poistettu palveluksesta 19. elokuuta 1974
K-432 Severodvinsk 12. marraskuuta 1968 3. marraskuuta 1977 31. joulukuuta 1978 poistettu palveluksesta 19. huhtikuuta 1990
K-316 Leningrad 26. huhtikuuta 1969 25. heinäkuuta 1974 30. syyskuuta 1978 poistettu palveluksesta 19. huhtikuuta 1990
K-493 Severodvinsk 21. tammikuuta 1972 21. syyskuuta 1980 30. syyskuuta 1981 poistettu palveluksesta 19. huhtikuuta 1990
K-373 Leningrad 26. kesäkuuta 1972 19. huhtikuuta 1978 29. joulukuuta 1979 poistettu palveluksesta 19. huhtikuuta 1990
K-463 Leningrad 26. kesäkuuta 1975 31. maaliskuuta 1981 30. joulukuuta 1981 poistettu palveluksesta 19. huhtikuuta 1990
nimeämätön Leningrad 1973-1975 tilaus peruutettu
  1. Gardiner, Robert s. 407
  2. Hampshire 2020 s. 28
  3. Hampshire 2020 s. 46